Tervetuloa seuraamaan Aleksanteri-instituutin VIE-maisterikoulun Kazakstanin opintomatkan blogia!

Ensimmäistä postausta viedään! Aleksanteri-instituutin maisterikoululaiset ovat lähdössä opintomatkailemaan Keski-Aasian helmeen, Kazakstaniin 1.–9.3.2014. Tässä blogissa voit seurata matkamme etenemistä ja etenkin tunnelmia maaliskuisesta Almatysta ja Astanasta. Vielä kerran tervetuloa matkaan.

Ensiksi pieni sananen maisterikoulustamme. Kuten Aleksanteri-instituutin kotisivuilta (http://blogs.helsinki.fi/vie-maisterikoulu/) on mahdollista saada selville, valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulu on monitieteinen ohjelma, joka tarjoaa mahdollisuuden syventyä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimukseen useiden eri tieteenalojen näkökulmista. Vuodesta 1998 alkaen toiminut maisterikoulu luo mahdollisuuden kartuttaa asiantuntemustaan niin politiikan ja talouden kuin sosiaalitieteiden, historian, oikeuden, ympäristön ja teologian aloilta. Maisterikoulun perinteenä on ollut kerran vuodessa toteuttaa opintomatka johonkin entisen Neuvostoliiton alueen maista. Edellisinä vuosina on tutustuttu esimerkiksi Azerbaidzhaniin, Georgiaan, Moskovaan ja Kiovaan.

Joulukuussa 2013 ensimmäisessä matkaryhmän kokouksessa reissuprojektin suunnittelu lähti kovalla tohinalla käyntiin. Valitsimme matkakohteiksimme kaksi kazakstanilaiskaupunkia, Almatyn ja Astanan. Kaakkois-Kazakstanissa Tienšan –vuoriston kupeessa sijaitseva Almaty toimi maan pääkaupunkina aina vuoteen 1997 saakka, jolloin presidentti Nursultan Nazarbajev nimesi pohjoiskazakstanilaisen Astanan uudeksi pääkaupungiksi.

Matkakohteen valinnasta on kulunut nyt noin kaksi kuukautta, ja paljon on ahkera matkatiimimme saanut aikaiseksi tässä ajassa. Viisumit on hoidettu Helsingissä sijaitsevan Kazakstanin suurlähetystön kautta. Hostellit on buukattu molemmista kaupungeista. Turkish Airlinesin lentoliputkin polttelevat jo takataskussa.

Mitä me sitten ajattelimme puuhastella viikon kuluttua siellä Kazakstanissa? Ohjelmatiimimme on saanut järjestettyä meille seuraavanlaista ohjelmaa; kaupunkikierrokset molemmissa kaupungeissa, yritysvierailuja, Yhdistyneiden kansakuntien ja Etyj:n paikalliseen toimintaan tutustumista, museokäyntejä ja hauskanpitoa paikallisten opiskelijoiden kanssa. Tuskin maltamme odottaa!

Muuten, maaliskuussa Kazakstanin keskilämpötila pyörii siinä -10 asteen molemmin puolin, joten rantakamppeita ei tälle reissulle tarvita :)

Koko matkatiimin puolesta,

blogivastaavat Kia-Riikka Repo ja Laura Lakso

Päivä 1: saapuminen ja tutustuminen Almatyyn

 On aika hypätä matkan kuvallisen annin pariin! 

Ensikosketus Kazakstaniin hostellin ikkunasta.

Saavuimme matkaryhmämme kanssa Almatyyn, Kaakkois-Kazakstaniin, sunnuntaiaamuna 2.3. aamukuuden paikkeilla. Matkassa rähjääntynyt porukka majoittui kaupungin rajamailla sijoittuvaan hostelliin. Pian kulttuurimuutoksesta toivuttuamme hyökkäsimme iloisesti yllättyneenä hostellin emännän taivaallisen mannapuuron kimppuun. Hostelli, Apple Hostel Almaty, oli kaikkinensa muuten oikein mainio, mutta suihkuja oli kahdellekymmenelle hengelle vain 2 kappaletta - mutta sopu sijaa antoi. 

Pian saapumisen jälkeen paukaisimme tutustumaan kaupunkiin. Hostellimme nurkan takaa löysimme ehkä koko Almatyn vaikuttavimman rakennuksen, erään pankin arkkitehtuurisen helmen. 

Almatya ympäröi mahtava Tienšan-vuoristo, joka kuristikin kaupungin keskustassa useasta tienpäästä.

Heti kävi selväksi, että Kazakstanissa aurinko hellii kaduilla käppäilijää kylmästä säästä huolimatta. Häkellyttävän suuria ja pitkiä jääpuikkoja löytyi pitkin kaupungin räystäitä johtuen verrattain kylmän sään ja auringonpaisteen yhdistelmästä.

Koska ensimmäisen päivämme ohjelmaan kuului vain yleistä ihmettelyä, keskityimme kaupungin tutkimiseen. Almatyssahan ei ole varsinaista keskustaa. Tai ei ollut tällaiselle suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun tottuneelle, kunnes löydettiin kuvan kävelykatu.

Opintomatkan tervetuliasillalliselle saavuimme kaupunkierroksen jälkeen ravintola Gakkuun, jossa monet kazakstanilaisjulkkiset ovat vierailleet, mukaan lukien presidentti Nazarbajev. Maistoimme useita paikallisia herkkuja, kuten kazakkikeittiölle tunnusomaista hevosenlihaa sisältävää beshbarmakia ja jopa lampaan päätä. Oli erikoista, että kaavittuamme vähäiset lihat kallon poskista ja silmien takaa, ravintolan henkilökunta tarjoutui halkaisemaan pään, jotta pääsisimme käsiksi aivoihin. Eräät rohkeat matkalaisemme noudattivatkin ystävällistä neuvoa! Bradt-matkaoppaamme osasi kertoa, että normaalisti lampaan pää syödään Kazakstanissa juhlallisen seremonian saattelemana. Nahan irrottaminen annetaan kunnianarvoisan vieraan tai suvun vanhimman vastuulle, ja tästä eteenpäin tietty osa kuuluu tietylle ruokailijalle riippuen iästä tai sosiaalisesta statuksesta.

Allekirjoittaneett tyytyivät vain puraisemaan hapatetusta hevosenmaidosta tehtyä palleroa, jonka maku oli paitsi unohtumaton myös hyvin pitkäkestoinen.

Ravintolaillallisen jälkeen painuimme pehkuihin valmistautumaan varsinaisen matkaohjelmamme alkuun.

Reissun jälkeisin terveisin,
blogivastaavat Kia-Riikka Repo & Laura Lakso

Päivä 2: Vuoristo ja Chevron-vierailu

Matkan ensimmäinen varsinainen ohjelmapäivä alkoi tutustumisella kaupungin takaa näyttäytyneeseen mahtipontiseen vuoristoon. Bussi vei meidän Shymbulakin laskettelukeskuksen porteille ja nousimme kolmella eri hissillä yli 3000 metrin korkeuteen ihailemaan maisemia. Sää oli mitä parhain! Aurinko paistoi ja lämmitti valkoisilla rinteillä laskettelijoita. Hetken tuntui oudolta ajatukselta olla kaukana idässä, eikä esimerkiksi Alpeilla.

Ryhmäkuva meidän possesta Shymbulak laskettelukeskuksessa.

Kyllä. Myös Kazakstanissa voi lasketella. Shymbulak laskettelukeskus vaikutti hulppealta.

Kazakstanissa järjestetään talviuniversaadit 2017. Paikalliset muistuttivat ylpeänä ja useasti myös samana vuonna olevasta EXPO-2017 maailmannäyttelystä, joka järjestetään siis myös -Kazakstanissa.

Kamera ei kyennyt vangitsemaan vuoriston kolmiuloitteista komeutta. 

Happy people!! 

Laskeuduttuamme vuoristosta palasimme takaisin Almatyyn, hieman neuvostohenkeä huokuvaan kaupunkiin. Kazakstanin presidentti modernisoi yksinvaltiaan ottein valtiota. Rakennuksen päällä oleva teksti korostaa kansan yhteistä matkaa tulevaisuuteen, aina vuoteen 2050 asti. Kaupungilla näkyikin vastaavanlaisia modernisaatiota henkiviä kuvia ja tekstejä, jotkut niistä näyttivät hieman utopistisiltakin. Varsinkin ne, jotka esittelivät arkkitehtuuria. Päästyämme uuteen pääkaupunkiin Astanaan pari päivää tästä, surrealistiset kuvitelmat olikin siellä jo laitettu toteen arkkitehtuurin muodossa. Suuret suunnitelmat! 

Matkan ensimmäinen varsinainen asiapitoinen ohjelma alkoi vierailulla Chevronin toimistoon, jossa yhtiön toimintaa esitteli suomalainen Juhapetri Laine. Hän toimii yrityksen strategisena johtajana.  Ensiksi kerrattiin maanjäristykseen liittyvät turvatoimet, jonka jälkeen päästiin asiaan. Kazakstan on hyvin rikas luonnonvaroiltaan ja energiaa löytyy vuosikymmeniksi tulevaisuuden tarpeisiin. 

 Päivän pakollinen ruokapäivitys! Kazakstan on yksi harvoja valtioita maailmassa, jossa ei ole yhtä ainoatakaan McDonalds ravintolaa! Globalisoituvassa maailmassa tällainen on suoranainen ihme. No, ei kuitenkaan hätää, mäkkärin kuuluisat kaaret olivat silti myös Kasakeissa -with a Kazakh style ;) 

Blinejä ja niitä paistettiin ulkona!!

Matkaterveisin
blogivastaavat Kia-Riikka Repo & Laura Lakso

Päivä 3: Finnomania & Kazakhphobia

Tiistain 4.3. aloitimme Almatyn Finpro-toimistossa vieraillen. Paikalliset toimiston työtekijät avasivat suomalaisten yritysten Kazakstan-bisnesten saloja hyvin avoimesti. Yritysten on esimerkiksi varauduttava paikallisessa yhteiskunnassa esiintyvään korruptioon ja toimittava sen mukaisesti.

Finpron toimistossa työskentelevä kuvan nainen Zhaniya Adilbek sekä Zhannet Zhantseitova kertoivat Suomen entisen Kazakstanin suurlähettilään Mikko Kinnusen aikoinaan kuvanneen Kazakstanin liiketoimintaympäristöä osuvasti; Kazakstanissa on finnomania, mutta suomalaisyritykset kokevat Kazakstanin haastavuuden jopa pelottavaksi, kazakhphobiaksi.

Matkalaiset kuuntelivat esitystä kiinnostuneina. Meille kerrottiin hauskana yksityiskohtana, että Kazakstanin kulttuuriministeri on hurahtanut suomalaisiin Honka-huviloihin. Syrjäseudulle rakennettu hulppea kotihuvila siirretään esille Astanaan Kazakstanin vuoden 2017 expoa varten, joten suomalainen hirsirakentaminen on hyvin esillä tulevassa maailmannäyttelyssä.

Finpron jälkeen lounastimme eurooppalaistyylisessä kahvila-ravintolassa, josta bongasimme Suomen lipun! Paikassa oli muuten tarjolla maailman hitainta salaattia ja iltaisin kuulemma maksullista naisseuraa.

Lounaan jälkeen vierailuvuorossa oli eräs odotetuimmista kohteista; Carslbergin Kazakstanin tehdas.

Eikun suojatakit päälle ja kierrokselle panimoon! Kyseisessä tehtaassa valmistettiin Carlsbergin oluita pelkästään Kazakstanin markkinoille, mutta kylläpä oli sammioilla kokoa. Humalan pistävä haju aiheutti osalle matkalaisista päänjomotusta.

Kierros päättyi leikkimieliseen oluiden sokkotestiin. Erikoisin maistelemistamme juomista oli vain minuutteja vanha ja suoraan tuotantosammiosta nostettu olut. Oppaamme kertoi maistelun siivittämiseksi faktoja paikallisesta alkoholikulttuurista. Naiset eivät perinteisesti juo olutta Kazakstanissa, vaan se mielletään miesten juomaksi. Seurueemme naiset huomasivat tämän tilatessaan ruokajuomaa ravintoloissa; naisille tuotiin aina pilli oluen nauttimiseen. Lisäksi saimme tietää, että paikalliset nuoret pitävät olutta enemmän cocktaileista. Tätä oppaamme kommentoi toteamalla, että olut olisi parempi, sillä cocktailit sisältävät elimistölle haitallisia kemikaaleja. Tiedä häntä, mutta joka tapauksessa makutestimme häviäjä yllätti kaikki - Carlsbergin keskiolutta pidettiin heikoimpana oluena Carlsbergin tuotteista reissuporukkamme parissa.

Reissuterkuin,

Kia-Riikka Repo & Laura Lakso

Päivä 4: YK-vierailu ja yöjuna Astanaan

 Neljäs ohjelmapäivä tarjosi mielenkiintoista ja asiapitoista ohjelmaa YK:n eri toimielinten tapaamisella. Meidät otti vastaan informaatioyksikön johtaja Vlastimil Samek. Mielenkiintoista oli kuulla, että myös Suomen hallitus on mukana rahoittamassa muutamia projekteja, kuten esimerkiksi Aid for trade -projektia sekä vihreän energian kehittämistä Kazakstanissa. YK:n toiminta Kazakhstanissa kohdistuu huume- pakolais- ja naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksiin. Lapsikuolleisuutta on pystytty merkittävästi vähentämään YK:n toimesta. Edelleen kehitettävää on kansalaisyhteiskunnan toiminnan kehittämisellä ja mediavapaudella. 

YK:n rakennus Almatyssa. Ei ehkä prameimmasta päästä, mutta sisältö on ainakin hyvä.

 YK:n henkilökunnan ja vierailuportin vieressä oli oma portti pakolaisten vastaanotolle. Käytävä pieneen koppiin kertoo jollain absurdilla tavalla pakolaisten asemasta. Mieleen myös hiipi, että koska tätä on käytetty käytännössä.

YK-vierailun jälkeen porukka hajaantui kukin omille tahoilleen ennen illan Astanan junan lähtöä. Me menimme ihmettelemään kaupunkia. Jostain syystä Almatysta löytyi pyöräilykaistat, vaikka pyöräilijöitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ehkä tämä on osa tulevaisuuden modernisointiprojektia. Paikalliset opiskelijat kyselivät meiltä suomalaisten pyöräilystä, olivat erityisen kiinnostuneita asiasta. Myös roskien kierrätyspömpeleitä näkyi, vaikka itse kierrätys ei vielä ollutkaan käytännössä toteutunut. Kazakstan taitaa  olla ulkoilmalaboratorio neuvostovallan aikaisen maan länsimaisesta modernisoinnista. Tänne täytyy tulla  katsastamaan tilanne kahdenkymmenen vuoden päästä. 

Hieman perinteisempää, neuvostoarkkitehtuuria....

.... ja sitten sitä uutta.... Almatyn katukuvasta löytyy mm. Eiffel-torni! 

Paikallista kansalaisaktivismia. Jännittävää huomata, miten kansalaisyhteiskunta löytää aina jonkin keinon esittää mielipiteitään, vaikka kuri olisikin julkisesti muuten kova. 

 Ja niin matkaporukka hyppäsi yöjunaan Almatysta Astanaan! Lippujen osto ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Lippuja ei voitu ostaa etukäteen Suomesta eikä netistä, vaan paikanpäälle Almatyn rautatieasemalle oli lipunostajien mentävä. Maisterikoulun koulutuspäällikkö Tapani Kaakkuriniemi lähti ystävällisesti lipunhankintareissulle. Kahdenkymmenen yhden lipun ostamiseen meni lopulta kolme ja puoli tuntia. Ei siis nopeinta toimintaa Almatyn rautatieasemalla. Kuulemma sentään rautatieaseman arkkitehtuuri oli katselemisen arvoinen. Kiitos Tapanille ja Heikille muun ryhmän puolesta :)

Ja niin päästiin junaan ihailemaan platskartta-makuuvaunuamme. Neuvostohenkisestä platskartasta ei ollut kyllä mitään viitettäkään tässä Espanjalaisessa luotijunassa. Junan lattioilta paljastui idän henkeen sopivia mattokuvioita

Ja tässä kuvia "platskartasta". Ikkunasta paljastui matkaporukan ihailtavaksi aroa.

Ja aroahan riitti aina auringonlaskuun asti. Sitä ennen ehdittiin bongata pari ratsastajaa hevoslauman kanssa. 

Reissuterkuin,

Kia-Riikka Repo & Laura Lakso

Päivä 5: hulppea Astana

Torstai-aamuna hyppäsimme kuuden maissa junasta ja otimme bussin Astanan majoituskohteeseemme. Ulkona oli pimeää ja matkalaiset olivat junamatkasta väsähtäneitä, mutta eräs seikka kiinnitti huomiomme: tulppaanivalot muuten hämärän kaupungin lähes jokaisessa puistossa. Tulppaani on kuulemma Kazakstanin kansalliskukka, joten mikäpä olisi sopivampi koriste presidentti Nazarbajevin pääkaupunkiprojektille.

Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton romahduksen seurauksena vuonna 1991. Päätös pääkaupungin siirtämisestä Almatystä Astanaan tehtiin vuonna 1994 ja virallisesti Astanasta tuli pääkaupunki vuonna 1997. Tätä ennen arolla oli pikkukaupunki, josta ei ollut enää montaa korttelia jäljellä kuvassakin näkyvien valtavien pilvenpiirtäjien ja toimistorakentamisen buumin vuoksi.

Päivän ensimmäinen vierailukohteemme oli Astanan Etyjin toimisto. Kuulimme kattavan selvityksen Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta ja Etyjin tehtävistä alueella. Täälläkin korostui Kazakstanin asema ns. Stanien hyvinvoivana isoveljenä, jonne muuttaa siirtolaisia muista Keski-Aasian maista paremman huomisen toivossa. Etyjin jälkeen meidät otti vastaan Kazakstanin EU:n delegaatio. Ranskan Kazakstanin suurlähettiläs avasi Euroopan unionin toimintaa maassa sekä tulevaisuuden näkymiä öljyn hinnanvaihtelujen kautta. Kazakstan on öljyvaltio, ja tämä fakta näkyykin parhaiten juuri kahdenkymmenen vuoden aikana uudelleenrakennetussa Astanassa.

Presidentti Nazarbajevin tavoitteena on ollut rakentaa replikoita maailman kuuluisimmista rakennuksista Astanaan. Ohessa toimistona palveleva mukaelma Moskovan "Stalinin hampaasta", valtionyliopisto MGU:sta.

Astanan keskustan kaunis moskeija.

Virallisempien vierailujen jälkeen pääsimme paikallisten opiskelijoiden huomaan. He olivat ystävällisesti järjestäneet meille kierroksen presidentti Nazarbajevin museossa. Nimensä mukaisesti museo tarjosi kurkistuksen presidentin nuoruuteen, uraan ja valtiolahjoihin. Oli hauska sattuma, että Eero Heinäluoma oli vieraillut museossa päivä ennen meitä. Hän oli kuuleman mukaan saanut tutustua presidentin elämään niin, että Suomen rooli Nazarbajevin tekemisissä oli tuotu kierrosta rohkeammin esille. Tarina nimittäin kertoo, että Nazarbajev on käynyt ensimmäistä kertaa niin sanotussa länsimaassa vuonna 1962 - ja missäpä muuallakaan kuin Suomessa.

Museosta kiiruhdimme hamppareille Khan Shatyr -ostarille, joka on rakennettu Kazakstanin paimentolaiskulttuuria kunnioittaen jurtan mallikseksi. Samaisen ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta muuten löytyi sisälle rakennettu uimaranta. Hiekkarannan hiekatkin oli tuotu Malediiveilta, joten mikäpä siinä köllötellä auringon alla ja nauttia lämmöstä varpaat merivedessä, kun ulkona paukkuu kylmimmillään -40 asteen pakkanen.

Ryhmäkuva äärimmäisten mukavien paikallisten opiskelijoiden kera.

Päivän viimeisenä työnä kapusimme Astanan maamerkkiin, Baiterek-torniin.

Uskomaton auringonlasku arolla Baiterekista kuvattuna. Oli siinä suomalaisella ilmeessä pitelemistä, kun tajusimme torniin noustessamme kaupungin päättyvän kuin seinään tuonne puiston keskimmäisen talon taakse.

Yläilmoissa Astanassa, kaukana kotoa.

Astanaa kaipaavin terveisin,

blogivastaavat Kia-Riikka Repo & Laura Lakso

Päivä 6: Naisten työleiri, Nazarbayevin yliopisto ja Suomen Suurlähetystö

Matkan seitsemän ohjelmapäivä alkoi tutustumisella naisten työleiriin "Alzhiriin". Neuvostoliiton aikaisen työleirin paikalle oli rakennettu museo ja moderni muistomerkki muistuttamaan entisaikojen kauheuksista. Leirille lähettiin naisia erityisesti poliittisten syiden vuoksi. 

Astuttuamme ulos bussista, porukkamme kohtasi pohjoisen, todella kylmän ja viheliäisen, siperian arotuulen. Pakkasta oli mittarin mukaan vain -14 astetta, mutta tuntui -40 asteelta. Käveleminen parin minuutin matkan museolle siinä kylmyydessä laittoi pohtimaan leirin olosuhteita todellisuudessa.

Museon jälkeen seuraava vierailukohteemme oli noin kolme vuotta sitten, presidentti Nazarbayevin pyynnöstä, perustettu yliopisto.Yliopiston aulassa vastaamme tuli palmuja sekä suihkulähteitä, jotka eivät vielä olleet toiminnassa. Aleksei Trochev kertoi meille yliopiston opiskelijoiden vapautuvan yliopistomaksuista, sekä he saavat kohtuuhintaisen majoituksen. Joka vuosi yliopistoon hyväksytään noin 500 opiskelijaa valintakokeiden kautta. Lopullinen opiskelijavalinta tehdään Englannissa, jotta valinta olisi mahdollisimman puolueeton. Suurin osa opettajista on Euroopasta ja Yhdysvalloista ja opetuskielenä on englanti. Tällä hetkellä kaikki opiskelijat olivat kazakstanilaisia, mutta kuuleman mukaan yliopistossa opiskeli myös yksi meksikolainen. 

Vierailimme myös yliopiston asuntolassa. Asuntola oli juuri valmistunut ja edusti eurooppalaisia standardeja ja ehkä ylikin. Asuntolan toisessa siivessä asui opiskelijat ja toisessa taas opettajat. Opiskelijat korostivatkin opettajien ja oppilaiden välitöntä, kaverillista kommunikointia. Asuntolassa oli myös oma ravintola kokkeineen.

Naistenpäivän kunniaksi kaikki ryhmämme naiset saivat ihanat tulppaanit!

Yliopiston jälkeen nappasimme kadulta käsitaksit ja otimme kohteeksi Suomen Suurlähetystön Astanassa! Samassa pilvenpiirtäjässä sijaitsee myös muita pohjoismaiden lähetystöjä. Me menimme 17:n kerrokseen tapaamaan suurlähettiläs Ilkka Räisästä. 

Näkymät suurlähettilään toimistohuoneen ikkunasta Astanan kaupunkiin olivat todella hulppeat! Suurlähettiläs kertoi suomalaisten kiinnostuksen kasvaneen Kazakstaniin huomattavasti viimeisten vuosien aikana ja myös tulevaisuuden odotukset Suomen ja Kazakstanin kauppasuhteilta ovat korkeat. Potentiaalia on paljon kauppasuhteiden kehittämiselle.

Suurlähetystövierailun jälkeen menimme ravintolaan. Söimme paikallisia herkkuja, esimerkiksi grillattuja munakoisorullia ja aasialaistyylistä pataruokaa. Todella maittavaa!

Nam nam

Naistenpäivän tulppaanit! Hyvää naistenpäivää kaikille! :)