On aika hypätä matkan kuvallisen annin pariin!
Ensikosketus Kazakstaniin hostellin ikkunasta.
Saavuimme matkaryhmämme kanssa Almatyyn, Kaakkois-Kazakstaniin, sunnuntaiaamuna 2.3. aamukuuden paikkeilla. Matkassa rähjääntynyt porukka majoittui kaupungin rajamailla sijoittuvaan hostelliin. Pian kulttuurimuutoksesta toivuttuamme hyökkäsimme iloisesti yllättyneenä hostellin emännän taivaallisen mannapuuron kimppuun. Hostelli, Apple Hostel Almaty, oli kaikkinensa muuten oikein mainio, mutta suihkuja oli kahdellekymmenelle hengelle vain 2 kappaletta - mutta sopu sijaa antoi.
Pian saapumisen jälkeen paukaisimme tutustumaan kaupunkiin. Hostellimme nurkan takaa löysimme ehkä koko Almatyn vaikuttavimman rakennuksen, erään pankin arkkitehtuurisen helmen.
Almatya ympäröi mahtava Tienšan-vuoristo, joka kuristikin kaupungin keskustassa useasta tienpäästä.
Heti kävi selväksi, että Kazakstanissa aurinko hellii kaduilla käppäilijää kylmästä säästä huolimatta. Häkellyttävän suuria ja pitkiä jääpuikkoja löytyi pitkin kaupungin räystäitä johtuen verrattain kylmän sään ja auringonpaisteen yhdistelmästä.
Koska ensimmäisen päivämme ohjelmaan kuului vain yleistä ihmettelyä, keskityimme kaupungin tutkimiseen. Almatyssahan ei ole varsinaista keskustaa. Tai ei ollut tällaiselle suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun tottuneelle, kunnes löydettiin kuvan kävelykatu.
Opintomatkan tervetuliasillalliselle saavuimme kaupunkierroksen jälkeen ravintola Gakkuun, jossa monet kazakstanilaisjulkkiset ovat vierailleet, mukaan lukien presidentti Nazarbajev. Maistoimme useita paikallisia herkkuja, kuten kazakkikeittiölle tunnusomaista hevosenlihaa sisältävää beshbarmakia ja jopa lampaan päätä. Oli erikoista, että kaavittuamme vähäiset lihat kallon poskista ja silmien takaa, ravintolan henkilökunta tarjoutui halkaisemaan pään, jotta pääsisimme käsiksi aivoihin. Eräät rohkeat matkalaisemme noudattivatkin ystävällistä neuvoa! Bradt-matkaoppaamme osasi kertoa, että normaalisti lampaan pää syödään Kazakstanissa juhlallisen seremonian saattelemana. Nahan irrottaminen annetaan kunnianarvoisan vieraan tai suvun vanhimman vastuulle, ja tästä eteenpäin tietty osa kuuluu tietylle ruokailijalle riippuen iästä tai sosiaalisesta statuksesta.
Allekirjoittaneett tyytyivät vain puraisemaan hapatetusta hevosenmaidosta tehtyä palleroa, jonka maku oli paitsi unohtumaton myös hyvin pitkäkestoinen.
Ravintolaillallisen jälkeen painuimme pehkuihin valmistautumaan varsinaisen matkaohjelmamme alkuun.
Reissun jälkeisin terveisin,
blogivastaavat Kia-Riikka Repo & Laura Lakso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti