Torstai-aamuna hyppäsimme kuuden maissa junasta ja otimme bussin Astanan majoituskohteeseemme. Ulkona oli pimeää ja matkalaiset olivat junamatkasta väsähtäneitä, mutta eräs seikka kiinnitti huomiomme: tulppaanivalot muuten hämärän kaupungin lähes jokaisessa puistossa. Tulppaani on kuulemma Kazakstanin kansalliskukka, joten mikäpä olisi sopivampi koriste presidentti Nazarbajevin pääkaupunkiprojektille.
Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton romahduksen seurauksena vuonna 1991. Päätös pääkaupungin siirtämisestä Almatystä Astanaan tehtiin vuonna 1994 ja virallisesti Astanasta tuli pääkaupunki vuonna 1997. Tätä ennen arolla oli pikkukaupunki, josta ei ollut enää montaa korttelia jäljellä kuvassakin näkyvien valtavien pilvenpiirtäjien ja toimistorakentamisen buumin vuoksi.
Päivän ensimmäinen vierailukohteemme oli Astanan Etyjin toimisto. Kuulimme kattavan selvityksen Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta ja Etyjin tehtävistä alueella. Täälläkin korostui Kazakstanin asema ns. Stanien hyvinvoivana isoveljenä, jonne muuttaa siirtolaisia muista Keski-Aasian maista paremman huomisen toivossa. Etyjin jälkeen meidät otti vastaan Kazakstanin EU:n delegaatio. Ranskan Kazakstanin suurlähettiläs avasi Euroopan unionin toimintaa maassa sekä tulevaisuuden näkymiä öljyn hinnanvaihtelujen kautta. Kazakstan on öljyvaltio, ja tämä fakta näkyykin parhaiten juuri kahdenkymmenen vuoden aikana uudelleenrakennetussa Astanassa.
Presidentti Nazarbajevin tavoitteena on ollut rakentaa replikoita maailman kuuluisimmista rakennuksista Astanaan. Ohessa toimistona palveleva mukaelma Moskovan "Stalinin hampaasta", valtionyliopisto MGU:sta.
Astanan keskustan kaunis moskeija.
Virallisempien vierailujen jälkeen pääsimme paikallisten opiskelijoiden huomaan. He olivat ystävällisesti järjestäneet meille kierroksen presidentti Nazarbajevin museossa. Nimensä mukaisesti museo tarjosi kurkistuksen presidentin nuoruuteen, uraan ja valtiolahjoihin. Oli hauska sattuma, että Eero Heinäluoma oli vieraillut museossa päivä ennen meitä. Hän oli kuuleman mukaan saanut tutustua presidentin elämään niin, että Suomen rooli Nazarbajevin tekemisissä oli tuotu kierrosta rohkeammin esille. Tarina nimittäin kertoo, että Nazarbajev on käynyt ensimmäistä kertaa niin sanotussa länsimaassa vuonna 1962 - ja missäpä muuallakaan kuin Suomessa.
Museosta kiiruhdimme hamppareille Khan Shatyr -ostarille, joka on rakennettu Kazakstanin paimentolaiskulttuuria kunnioittaen jurtan mallikseksi. Samaisen ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta muuten löytyi sisälle rakennettu uimaranta. Hiekkarannan hiekatkin oli tuotu Malediiveilta, joten mikäpä siinä köllötellä auringon alla ja nauttia lämmöstä varpaat merivedessä, kun ulkona paukkuu kylmimmillään -40 asteen pakkanen.
Ryhmäkuva äärimmäisten mukavien paikallisten opiskelijoiden kera.
Päivän viimeisenä työnä kapusimme Astanan maamerkkiin, Baiterek-torniin.
Uskomaton auringonlasku arolla Baiterekista kuvattuna. Oli siinä suomalaisella ilmeessä pitelemistä, kun tajusimme torniin noustessamme kaupungin päättyvän kuin seinään tuonne puiston keskimmäisen talon taakse.
Yläilmoissa Astanassa, kaukana kotoa.
Astanaa kaipaavin terveisin,
blogivastaavat Kia-Riikka Repo & Laura Lakso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti