Neljäs ohjelmapäivä tarjosi mielenkiintoista ja asiapitoista ohjelmaa YK:n eri toimielinten tapaamisella. Meidät otti vastaan informaatioyksikön johtaja Vlastimil Samek. Mielenkiintoista oli kuulla, että myös Suomen hallitus on mukana rahoittamassa muutamia projekteja, kuten esimerkiksi Aid for trade -projektia sekä vihreän energian kehittämistä Kazakstanissa. YK:n toiminta Kazakhstanissa kohdistuu huume- pakolais- ja naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksiin. Lapsikuolleisuutta on pystytty merkittävästi vähentämään YK:n toimesta. Edelleen kehitettävää on kansalaisyhteiskunnan toiminnan kehittämisellä ja mediavapaudella.
YK:n rakennus Almatyssa. Ei ehkä prameimmasta päästä, mutta sisältö on ainakin hyvä.
YK:n henkilökunnan ja vierailuportin vieressä oli oma portti pakolaisten vastaanotolle. Käytävä pieneen koppiin kertoo jollain absurdilla tavalla pakolaisten asemasta. Mieleen myös hiipi, että koska tätä on käytetty käytännössä.
YK-vierailun jälkeen porukka hajaantui kukin omille tahoilleen ennen illan Astanan junan lähtöä. Me menimme ihmettelemään kaupunkia. Jostain syystä Almatysta löytyi pyöräilykaistat, vaikka pyöräilijöitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ehkä tämä on osa tulevaisuuden modernisointiprojektia. Paikalliset opiskelijat kyselivät meiltä suomalaisten pyöräilystä, olivat erityisen kiinnostuneita asiasta. Myös roskien kierrätyspömpeleitä näkyi, vaikka itse kierrätys ei vielä ollutkaan käytännössä toteutunut. Kazakstan taitaa olla ulkoilmalaboratorio neuvostovallan aikaisen maan länsimaisesta modernisoinnista. Tänne täytyy tulla katsastamaan tilanne kahdenkymmenen vuoden päästä.
Hieman perinteisempää, neuvostoarkkitehtuuria....
.... ja sitten sitä uutta.... Almatyn katukuvasta löytyy mm. Eiffel-torni!
Paikallista kansalaisaktivismia. Jännittävää huomata, miten kansalaisyhteiskunta löytää aina jonkin keinon esittää mielipiteitään, vaikka kuri olisikin julkisesti muuten kova.
Ja niin matkaporukka hyppäsi yöjunaan Almatysta Astanaan! Lippujen osto ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Lippuja ei voitu ostaa etukäteen Suomesta eikä netistä, vaan paikanpäälle Almatyn rautatieasemalle oli lipunostajien mentävä. Maisterikoulun koulutuspäällikkö Tapani Kaakkuriniemi lähti ystävällisesti lipunhankintareissulle. Kahdenkymmenen yhden lipun ostamiseen meni lopulta kolme ja puoli tuntia. Ei siis nopeinta toimintaa Almatyn rautatieasemalla. Kuulemma sentään rautatieaseman arkkitehtuuri oli katselemisen arvoinen. Kiitos Tapanille ja Heikille muun ryhmän puolesta :)
Ja niin päästiin junaan ihailemaan platskartta-makuuvaunuamme. Neuvostohenkisestä platskartasta ei ollut kyllä mitään viitettäkään tässä Espanjalaisessa luotijunassa. Junan lattioilta paljastui idän henkeen sopivia mattokuvioita
Ja tässä kuvia "platskartasta". Ikkunasta paljastui matkaporukan ihailtavaksi aroa.
Ja aroahan riitti aina auringonlaskuun asti. Sitä ennen ehdittiin bongata pari ratsastajaa hevoslauman kanssa.
Reissuterkuin,
Kia-Riikka Repo & Laura Lakso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti